Runo

Tämän runon tarina on, kun tätini pyysi osallistumaan kirjaston runo kilpailuun.Yritin sanoa että en ole koskaan kirjoittanut runoja, mutta tätini sanoi kyllä sinä jotakin keksit.Mietin ja mietin ja silloin ajattelin, kirjoitan mistä parhaiten osaan, eli isälleni. Isäni on aina ollut tärkein ihminen minun elämässäni.Näin tein ja kuinka ollaan, runoni pääsi kirjaan nimeltään "Sinisen lakeuden taivaan alla" siihen on koottu sieviläisten runoja.

Tässä on runoni: Isälle

Isä rakkahin.

Olet kaikkeni.

Rakkaudella ja lämmöllä muistelen aikoja

lapsuuden.

Kun minuun sattui ja itkin.

Isä! Sinä lämpöiseen syliin suljit.                     

Rakkautta ja lohtua annoit.

Suurta taakkaa kannoit.

Isä! Sydämesi kultaa on.

Välimatka pitkä on,

kun meren tuolla puolella olet.

Kaipaan sinua,niin varmaan sinäkin minua.

Kohta tavataan.

Silloin halataan.

Tippa silmässä katsomme toisiamme.

ja siinä, on isä ja tytär.

Niin erilaiset, mutta kuitenkin samanlaiset.

Toinen tyyni kuin meri ja toinen kuin myrskyävä

meri.

Nyt minä kannan saman taakan kuin sinä

aikoinaan.

Tukea ja turvaa saan sinulta edelleen.

Isä! Kiitos.